MITEN RATKOMO SYNTYI?

Tuntui turhauttavalta ratkoa kuukaudesta toiseen samoja ristiriitatilanteita oppilaiden välillä, kun pysyvää muutosta käyttäytymiseen ei kuitenkaan tarpeeksi paljon tullut. Aiemmin pienten ristiriitojen sovitteluun olimme käyttäneet onnistuneesti vertaissovittelua, jossa koulutetut isot oppilaat ratkoivat pienempien oppilaiden ristiriitatilanteita. Nykyisin vertaisovittelun olemme korvanneet Kiva- ohjelmalla.

Kuitenkin Kiva-ohjelma tarvitsee mielestämme rinnalleen myös pitkäkestoisemman mallin, jossa perheet otetaan mukaan asiantuntijoiksi ja avuksi. Ratkomossa pyritään pääsemään yhdessä eteenpäin. Matkan varrella opitaan elämänhallintaa, otetaan haltuun työkaluja ristiriitojen ratkaisemiseen ja opitaan tekemään kompromisseja.

Ratkomo syntyi tekemällä ja kokemalla. Ensimmäisessä Ratkomo-kokoontumisessa oli mukana viisi perhettä, koulukuraattori, kaksi luokanopettajaa ja erityisopettaja. Aiheena oli kiusaaminen ja ryhmän ulkopuolelle jättäminen. Kokoontumiset kestivät puoli vuotta, noin kolmen viikon välein, koko kevään. Kaikista kokoontumista laadittiin pöytäkirjat, jotka luettiin seuraavan tapaamisen alussa. Kiusaaminen loppui ja oppilaat oppivat monia työkaluja, kuinka hyväksyä erilaisuutta.  

Ratkomon kehittäjät:
luokanopettaja, psykoterapeuttiopiskelija Susanna Heikura ja erityisopettaja Anna-Maija Leinonen

Hanketta ovat olleet testaamassa ja tukemassa: koulukuraattori Johanna Pesälä, luokanopettajat Pirjo Törmälä ja Janne Pennanen.

Malli on saanut Pohjoisen tehostetun ja erityisen tuen kehittämisverkostolta stipendin (3500e) mallin lanseeraamiseen valtakunnallisesti
.

Mallia on esitelty Rovaniemellä 29-30.9.2011 Opettajuus ja tukitoimien kehittäminen foorumissa

ja Byskerydin yliopistolla Drammenissa Norjassa 21-23.11

Sai Väyrynen, 2012, Lapin yliopisto; Kuntokoulu raporttissa mainitsee mallin uudeksi tavaksi ratkoa asioita ratkaisukeskeisesti.

Vanhempien ja lasten kokemuksia:

–  Hienoa, että kaikki olivat halukkaita hakemaan erilaisia keinoja, miten riitoja pystyttäisiin vähentämään, esim.  kännykkäviestin vähentäminen

–  Lapsi 1: OPimme ainakin sen, että ei aina kannata mennä tulkitsemaan toisten tekemisiä/kirjoituksia siten, että on suuttunut, tai enää olla kavereita, jos ei sillä hetkellä oteta leikkiin mukaan. Tärkeänä pidin sitä, että lapset, sekä aikuiset saivat ilmaista omia tuntemuksiaan sekä yhdessä haettiin ratkaisuja siihen, miten kaikilla olisi kiva olla koulussa ja kenelläkään ei olisi paha mieli. Mielestäni oli hyvä, että yhdessä käytiin riitoja läpi ja sovittiin, että ketään ei jätetä ulkopuolelle. Oppilaasta oli kiva huomata, että koulukuraattorikin oli sellainen aikuinen, jolle voi mennä juttelemaan. Oli kiva, että ikäville asioille oikeasti haluttiin tehdä jotain.

–  Vanhempi 1  mielestä palavereilla oli selvästi positiivinen vaikutus siihen, että lapsilla on mennyt tosi kivasti, ja jos joitakin erimielisyyksiä on ollut, he ovat yhdessä pystyneet omin päin selvittämään niitä.

–  Vanhempi 2: Meillä on ollut tosi rauhallista viime kevään istuntojen jälkeen. Mitä pieniä ristiriitoja on tullut, niin lapset ovat hienosti ratkoneet asiat keskenään. Istunnoista minulla on pelkästään hyvää sanottavaa; sai taas todeta, että puhuminen auttaa ja tytöt saivat hyviä välineitä riitojen käsittelyyn. Minun mielestäni oli hyvä, että kaikki vanhemmat olivat paikalla; sai kuulla heidän mielipiteet ja näkemykset asiasta. Lapset ovat oppineet jakamaan kaverit; ei tule enää riitoja esim. Siitä, että kuka on ehtinyt kysyä, eikä tehdä enää kaverivarauksia viikkojen päähän. Lapseni on oppinut luottamaan itseensä ja kaverisuhteisiinsa. Hän tykkää monesti kulkea ihan yksinkin kouluun, eikä käydä enää kilpajuoksua kaverin luo. Toivotaan, että tämä tilanne pysyy ennallaan.

–  Lapsi2 : Minun mielestä on ollut apua istunnoista, kun on sanottu suoraan ja tunnustettu kaikki valheet tai mitä kielenpäällä on ollut. Kuiskiminen on vähentynyt ja jos jotain tärkeää asiaa, niin sanotaan koulun jälkeen. Ja, kun sanotaan aina suoraan.

–    Vanhempi3: mielestäni oli hyvä, että keskustelut käytiin ja kaikki vanhemmat kutsuttiin paikalle. Asian esille nostamisella oppilaiden toiminnalle saatiin stoppi ja lapset miettimään asioita. Näin hyvänä asiana, että palavereita pidettin useita, sillä näin asioille saatiin jatkumo ja lapset ymmärtämään, että toimintatapojen täytyy muuttua. Yksi palaveri ei välttämättä olisi hyödyntänyt niin paljoa. Palavereissa kaikki eivät varmasti rohjenneet todellisia mielipiteitä ilmaisemaan, mutta kokoontumiset olivat kuitenkin hyviä ja edesauttoivat kiusaamisen vähentymistä. Kuraattorin läsnäoloa hieman mietin. Ymmärrän, miksi hän oli paikalla, mutta koen, että hän jäi vähän ulkopuoliseksi. Hän ei tunne oppilaita entuudestaan.

– Oppilas 3: Emme ole enää niin ilkeitä toisillemme kuin ennen. Oli hyvä, kun pidimme palavereita. Olen oppinut palavereiden ansiosta kiinnittämään enemmän huomiota kavereihin ja heidän mielialoihin. Jos joku on allapäin ja yksin, huolestun ja menen kysymään, mikä toisella on. Jos kaverilla on paha mieli, niin minullakin on helposti paha mieli. Aikuisten mukanaolo jännitti; ei uskaltanut aina sanoa kaikkea mitä olisi halunnut ja mitä oli mielen päällä. Oppilas kokee, että kaikki eivät olleet aina rehellisiä palavereissa.

Koulukuraattori mukana Ratkomossa

Kuraattorin läsnä olo Ratkomossa oli ja on jatkossakin mielestäni tärkeä. Ratkomossa pyritään löytämään lasten kanssa ratkaisua tilanteeseen ja on tärkeää että meitä aikuisia on useasta ammatillisesta näkökulmasta tarjoamassa mahdollisuutta jakaa tunteita ja mielipiteitä turvallisesti yhteisissä tapaamisissa. Koulukuraattorina saan mahdollisuuden havainnoida lasten tunteita ja löytämään ne jotka ovat tunteiden tasolla kokeneet tilanteen voimakkaammin. Näin ollen tarjoan  mahdollisuutta  luoda minuun kontaktia mahdollista myöhempää kanssa käymistä varten lasten ja heidän vanhempiensa kanssa. Koulukuraattori on palavereissa mukana omasta ammatillisesta viitekehyksestä. Koulukuraattori tuo palavereihin oman ammatillisen osaamisensa.

Ratkomon kaltainen työskentelytapa antaa minulle paljon tietoa lasten sosiaalisista suhteista. Se tuo lasten oman äänen ja kokemuksen esille. Vanhempien läsnäolo antaa lisä tietoa siltä osin mitä lapsi ei osaa itse sanoittaa taustalla olevista asioista ja ilmiöistä. Koulukuraattorin tehtävä on myös luonnollisesti kohdata lapsi kouluarjessa ja kysellä kuulumisia tapahtumiin liittyen. Näin jälkiseuranta on myös kaikkien vastuulla.

RATKOMO (kehittäjät luokanopettaja, psykoterapeutti opiskelija Susanna Heikura ja erityisopettaja Anna-Maija Leinonen, Hepolan koulu, Kemi)

 ” Muutos on olemassa vasta, kun joku huomaa sen”

Ratkaisukeskeinen, kodin, oppilaan, moniammatillisten yhteistyömuoto: Mallin olemme kehittäneet työn ohessa ja uskomme vahvasti sen toimivuuteen valtakunnanallisesti.

-                  kehitelty malli pitkäkestoisiin lasten ja nuorten välisiin ongelmatilanteisiin koulussa

-                  mallin lähtökohdat: se on tulevaisuussuuntautunutta, ongelmat tavoitteistetaan

                               tasavertainen, vanhemmat ja lapset mukana,

               pitkäkestoista; tapaamisia 3-5 kertaa, kaikki tulevat kuulluksi,

               puheenjohtaja ja kirjaaja erikseen.

-                  mallissa merkityksellistä hyvän ilmapiirin ylläpitäminen keskusteluissa

-                  ratkaisu syntyy yhteistyön voimin; yllättävät ratkaisut, usein

ratkaisijoina asianosaiset itse à motivaatio muutokseen

-                  tuloksellista; tuettua, seurannat, ansionjako,

-                  tapaamisissa sovitut vastuualueet; tehtävät kaikille;vastuunotto

TAPAAMINEN

-                  Luokanopettaja kutsuu koolle vanhemmat, oppilaat, moniammatillisen tiimin; koulukuraattori, erityisopettaja,

puheenjohtaja, kirjaaja, koulupsykologi, psykiatrinen sairaanhoitaja

-                  Tapaaminen alkaa tilanteen kuvauksella: luokanopettaja/ luokanvalvoja kertoo. Tämän jälkeen lyhyt kierros, jossa jokainen läsnäoleva kuvaa tilanteen omasta lähtökohdastaan.

-                  Periaate: samat kysymykset kysytään jokaiselta läsnä olevalta aina.

-                  Ongelman tavoitteistaminen; ongelma käännetään myönteiseksi tavoitteeksi; luodaan kuva, että ollaan jo menossa kohti tavoitetta, oli tilanne kuinka ongelmallinen hyvänsäà luodaan usko onnistumiselle

-                  Mitä hyvää jo on tavoitteen suhteen nykytilanteessaà yksilöllisten voimavarojen käyttöönotto

-                  Mikä olisi hyvä tavoite tälle keskustelulle; kysymyskierros..” Jotta voisit lähteä hyvillä mielin tästä tapaamisesta, mitä pitäisi tapahtua?”

-                  Sovitaan vastuutehtävätà tehtävät syntyvät usein spontaanisti

vuorovaikutuksen myötä, yhteistuumin

-                  Sovitaan uusi tapaaminen, kiitetään osallistumisesta ja yhteistyöstä

-                  Ensimmäinen tapaaminen kestää yleensä 1, 5-2 tuntia.

-                  Jatkossa tapaamiset kestävät 1-1,5 tuntia.

TÄRKEÄT KYSYMYKSET…

-                  Tapa kysyä, puhua ja keskustella merkityksellistä; se ohjaa tilannetta joko tulevaisuuteen, tai väärässä tapauksessa syyllisten hakemiseen, ongelmien pyörittelyyn.

-                  Erittäin tärkeää positiivisen ilmapiirin ylläpitäminen

-                  1. kysymys: Kuvaa tilanne, mikä se on sinun tuntuman mukaanàkuulluksi tuleminen, kokemuksen jakaminen

-                  2. kysymys: Mikä olisi hyvä tavoite?--> ongelman kääntäminen tavoitteeksi. Mitä pitäisi tapahtua, jotta lähtisit tästä keskustelusta hyvällä mielin kotiin?

-                  3.kysymys: Mitä hyvää on jo nyt tällä hetkellä olemassa, jotta tavoite saavutetaan?--> uskon luominen onnistumiselle

-                  4. kysymys: Mitä sinun pitäisi osaltasi tehdä, jotta tavoite saavutettaisiin?--> vastuuttaminen, vastuunotto, mahdollinen tehtävä

-                  5. Mitä hyötyä tavoitteen ratkaisemisesta olisi sinulle, teidän perheelle jneà hyötyjen kartoittaminenàmotivaation lisääminen

-                  Kiitosten antaminen ja uskon vahvistaminen seuraavaa tapaamista varten.

-                  Tapaaminen raportoidaan ja kaikki asianosaiset saavat senà hyvä pohja seuraavaa tapaamista varten, jonka pohjalta jatketaan keskustelua

-                  Mahdollinen palautekyselyà miten keskustelu sujui, saitko mahdollisuuden sanoa, mitä tunsit, koit; tulitko kuulluksi, olitko tyytyväinen keskusteluun.

VETÄJÄN VASTUU..

-                  Vetäjäpari: toinen vetäjistä kirjaa, toinen pääsääntöisesti ohjaa keskusteluaà tukea toisille

-                  Luokanopettajan/ luokanvalvojan vastuulla koollekutsuminen,  tilanteen kuvaus, vastaaminen kysymyskierroksilla osana ryhmää

-                  Vetäjillä päävastuu; tilanteen koossapitäminen, kysyminen, positiivisen ilmapiirin ylläpitäminen, yllättävien tilanteiden, ratkaisujen ”poimiminen”, luovuus, tehtävien jako yhdessä tiimin kanssa.

-                  Riskinottokyky: pitää uskaltautua heittäytyä vaikeaan tilanteeseen ja luottaa onnistumiseen, takapakkejakin tulee, mutta suunta aina tulevaisuuteen päin.

-                  Halu käyttää aikaa; sillä ratkaisut löytyvät, kun sitoudutaan pitkäkestoisesti, vuorovaikutuksellisesti niitä yhdessä työstämään.

TOINEN TAPAAMINEN…

-                  Tapaamiskerroilla istutaan aina pyöreän mallin mukaisesti, niin, että kaikki läsnäolijat näkevät toisensa

-                  Luetaan ensimmäisen tapaamisen raportti, jonka pohjalta lähdetään kartoittamaan tätä hetkeä..

-                  Tapaamisvälit ovat mielellään 2-3 viikon välein, miten yhteinen aika saadaan sovittua.

-                  kysymys: Mikä on nyt muuttunut paremmaksi viime tapaamisesta?

-                  kysymys: Mikä on auttanut sinua tavoitteen saavuttamisessa?

-                  kysymys: Mistä olet hyötynyt; mahdollisten tehtävien arviointi; onko annetuista, sovituista työkaluista ollut hyötyä.. jos on, niitä jatketaan, jos ei, mietitään uusia työkaluja käyttöön..

-                  kysymys: Mistä esim. sinun vanhempasi huomaavat, että asiat ovat nyt paremmin? Mistä opettaja huomaa, että edistystä on tapahtunut? Mistä ystäväsi huomaa hyvän muutoksen tilanteessa?

è   uskon vahvistaminen onnistumiseen.

-                  Missä olet menossa nyt, jos arvioit 0 – 10 välillä edistymistä: missä olit viime tapaamisella, missä olet nyt? Mitä hyvää on tapahtunut tässä välissä? jos 0= todella huono tilanne, 10= tavoite on saavutettu; lukusuora, johon merkitään lähtötilanne ja kuinka edetään keskustelujen myötä.

-                  Hyväksi havaittujen keinojen käyttämistä jatkossakin; huonot keinot pois  käytöstä, tilalle uusia keinoja. Keinot ovat myös henkilökohtaisia; toisia auttaa yksi, jotain muuta voi auttaa toisenlainen tekeminen tai juttu.

-                  Kiitetään hyvästä työstä kohti tavoitetta ja sovitaan seuraava tapaaminen

-                  Cooperin kehittämishankemallin (2006) mukaan on olemassa kaikissa prosesseissa käynnistyminen, ymmärtämyksen hakeminen ja asioiden kirkastuminen. Ratkomon ideat vastaavat pitkälti samaa ajatusmaailmaa; molemmissa malleissa korjaamiset tapahtuvat matkalla. Molemmissa ajatusmalleissa tarkkaa suunnittelua ei tehdä, koska tällä estetään yllättävät ratkaisut ja vaihtoehdot.

LÄHTÖKOHTAISIA ONNISTUMISEEN JOHTAVIA JUTTUJA..

-                  Kun alkaa näyttämään siltä, että toivottu tulos alkaa olla saavutettu.. Hyvin tärkeää on tässä tilanteessa silti muistutetaan jokaista, että seurantaa tarvitaan, jotta voidaan varmistaa hyvän jatkuminen..

-                  Usein silloin, kun tavoite häämöttää lähellä, vanhemmat ja lapset alkavat reagoida ja kysyä, miksi meidän pitää vieläkin tavata, mehän olemme saavuttaneet jo tavoitteen..

-                  Muistuta vanhempia ja lapsia siitä, että jotta tavoiteltu tilanne pysyisi ennallaan meidän tulee vielä tavata ja seurata, ja ennen kaikkea varmistaa hyvän jatkuminen..

-                  Usein toisen tapaamiskerran jälkeen tilanne on huomattavasti parantunut ja tavoite näennäisesti jo saavutettu.

-                  Jos näyttää hyvältä, niin voidaan sopia ns. viimeinen tapaaminen, jossa jatketaan toisen tapaamisen raportin lukemisella ja käydään kysymyskierros; missä mennään? Mietitään myös, mikä on muuttunut saavutetun tuloksen myötä? Mitä hyvää tavoitteen ratkaiseminen on tuonut?

-                  On silti myös jatkettava vastuuttamista ja varautumista takapakkeihin.. miten toimitaan jatkossa, jos ongelma uusiutuu? Mitä siitä seuraa asianosaisille?

-                  On tehtävä ns. turvallisuussuunnitelma takapakkeja varten; sisältää keinot, mitä tehdään ongelman uusiuduttua; jokaisella läsnä olevalla on omat keinonsa, joista puhutaan viimeisellä tapaamiskerralla.

-                  Viimeisessä tapaamisessa tärkeää on kiittäminen yhteistyöstä, avoimuus, ehkä palkitseminen yhteisellä mehu/kahvihetkellä.

-                  Ansionjakoà osoitettaan kiitos vanhemmille: Ilman teidän asiantuntemusta emme olisi näitä ongelmia saaneet ratkaistuiksi J

YDINKOHTIA…

-                  Luottamus syntyy tasavertaisella suhtautumisella kaikkiin; kaikki olemme täällä, jotta pääsisimme yhteiseen tavoitteeseen

-                  Kuunteleminen; kuulluksi tuleminen

-                  Lopputulos syntyy vuorovaikutuksessa, kuin keinot myös; valmiita vastauksia ei ole etukäteen..TÄRKEÄ!

-                  Tavoiteaikaa ei ole, mutta muuttuneeseen lopputulokseen pyritään.

-                  Tapaaminen on luova prosessi, johon on uskallettava heittäytyä

-                  Se edellyttää ainoastaan rohkeutta tulla, epäonnistuakin, mutta ennen kaikkea luottamusta hyvään huonossakin tilanteessa. Uskoa ei saa menettää; epävarmuuden sietämistä

-                  Aitoa dialogia

-                  tasa-arvoista

-                  sitoutumista

-                  kompromissien tekemistä; kompromissi ei ole häviämistä

”If you change the name you change the game”