Ratkomo voi selvittää ristiriidat
Jatkuviin oppilaiden välisten riitatilanteiden ratkomiseen turhautuneet kemiläisopettajat ottivat härkää sarvista ja ryhtyivät miettimään toimivaa menetelmää vanhojen keinojen rinnalle.
– Riitatilanteissa käytetyt keinot, kuten vertaissovittelu ja KiVaKoulu-ohjelma tarvitsivat mielestämme pitkäkestoisemman mallin, jossa perheet otetaan mukaan asiantuntijoiksi ja avuksi, Hepolan koulun luokanopettaja Susanna Heikura kertoo.
Heikuran ja erityisopettaja Anna-Maija Leinosen usean vuoden pohdintojen ja kokeilujen tuloksena kehittyikin Ratkomo, ratkaisukeskeiseen ajattelutapaan pohjautuva uusi malli.
Ratkomon perusperiaate on yksinkertainen. Se koostuu sovituista tapaamisista, joihin tulevat kaikki ne henkilöt, jotka liittyvät ongelmatilanteeseen eli oppilaat, heidän vanhempansa, luokanopettaja, erityisopettaja ja koulukuraattori.
Tapaamisia taas järjestetään niin monta, että ongelma ratkeaa. Ensimmäisellä kerralla osallistujille annetaan tehtävä ja mietitään, miten hankalassa tilanteessa esimerkiksi voitaisiin toimia eri tavalla tai miten pahaa oloa voi purkaa toisin.
– Erityistä mallissa on se, että Ratkomossa ei haeta syyllisiä eikä rangaista ketään keskustelutilanteessa. Sen sijaan katsotaan yhdessä tulevaisuuteen ja pohditaan, mitä juuri me voisimme tehdä, jotta tilanne muuttuu, Heikura sanoo.
– Tässä täytyy ottaa kuitenkin huomioon, etteivät kaikki ole niin yhteistyöhaluisia. Tapaamisten vaikein tehtävä onkin pitää ilmapiirin myönteisenä siten, että kukaan ei ala syytellä ketään.
Hurjinta Susanna Heikuran mielestä Ratkomossa on se, että malli todella toimii. Vaikka käsiteltäviä tapauksia on tähän mennessä ollut vain viitisen kappaletta, kaikki ovat Ratkomossa ratkenneet onnistuneesti.
Ratkomoa olisi jo ehkä tarvittu paljon enemmän, mutta mallin tunnettavuus on vielä vähäistä. Suurin vaiva mallin käyttämiseen osuu luokanopettajalle, jonka täytyy koota kaikki ongelmatilanteeseen mallin mukaan liittyvät henkilöt koolle.
Ratkomo sai keväällä Pohjoisen tehostetun ja erityisen tuen kehittämisverkostolta 3 500 euron stipendin mallin valtakunnalliseen lanseeraamiseen.
Tähän saakka tiedotustyötä on tehty blogin ja erilaisten hankkeiden kautta. Susanna Heikura on käynyt esittämässä mallia luokanopettaja Pirjo Lahtelan kanssa Norjassa saakka Kopsy-hankkeen tiimoilta pohjoismaisille professoreille ja tutkijoille.
– Lappilaiset koulut ovat alkaneet herätä mallin olemassa oloon. Tärkeää on myös se, että oppilaiden vanhemmat saavat tiedon Ratkomosta. He voivat myös hakea ongelmatapausten käsittelyä, eivät pelkästään opettajat, Heikura toteaa.
Hepolan koulun opettajista Pirjo Lahtela ja Janne Pennanen ovat olleet mukana Ratkomossa ja todenneet sen toimineen ristiriitatilanteiden ratkaisemisessa.
– Riitatilanteissa käytetyt keinot, kuten vertaissovittelu ja KiVaKoulu-ohjelma tarvitsivat mielestämme pitkäkestoisemman mallin, jossa perheet otetaan mukaan asiantuntijoiksi ja avuksi, Hepolan koulun luokanopettaja Susanna Heikura kertoo.
Heikuran ja erityisopettaja Anna-Maija Leinosen usean vuoden pohdintojen ja kokeilujen tuloksena kehittyikin Ratkomo, ratkaisukeskeiseen ajattelutapaan pohjautuva uusi malli.
Ratkomon perusperiaate on yksinkertainen. Se koostuu sovituista tapaamisista, joihin tulevat kaikki ne henkilöt, jotka liittyvät ongelmatilanteeseen eli oppilaat, heidän vanhempansa, luokanopettaja, erityisopettaja ja koulukuraattori.
Tapaamisia taas järjestetään niin monta, että ongelma ratkeaa. Ensimmäisellä kerralla osallistujille annetaan tehtävä ja mietitään, miten hankalassa tilanteessa esimerkiksi voitaisiin toimia eri tavalla tai miten pahaa oloa voi purkaa toisin.
– Erityistä mallissa on se, että Ratkomossa ei haeta syyllisiä eikä rangaista ketään keskustelutilanteessa. Sen sijaan katsotaan yhdessä tulevaisuuteen ja pohditaan, mitä juuri me voisimme tehdä, jotta tilanne muuttuu, Heikura sanoo.
– Tässä täytyy ottaa kuitenkin huomioon, etteivät kaikki ole niin yhteistyöhaluisia. Tapaamisten vaikein tehtävä onkin pitää ilmapiirin myönteisenä siten, että kukaan ei ala syytellä ketään.
Hurjinta Susanna Heikuran mielestä Ratkomossa on se, että malli todella toimii. Vaikka käsiteltäviä tapauksia on tähän mennessä ollut vain viitisen kappaletta, kaikki ovat Ratkomossa ratkenneet onnistuneesti.
Ratkomoa olisi jo ehkä tarvittu paljon enemmän, mutta mallin tunnettavuus on vielä vähäistä. Suurin vaiva mallin käyttämiseen osuu luokanopettajalle, jonka täytyy koota kaikki ongelmatilanteeseen mallin mukaan liittyvät henkilöt koolle.
Ratkomo sai keväällä Pohjoisen tehostetun ja erityisen tuen kehittämisverkostolta 3 500 euron stipendin mallin valtakunnalliseen lanseeraamiseen.
Tähän saakka tiedotustyötä on tehty blogin ja erilaisten hankkeiden kautta. Susanna Heikura on käynyt esittämässä mallia luokanopettaja Pirjo Lahtelan kanssa Norjassa saakka Kopsy-hankkeen tiimoilta pohjoismaisille professoreille ja tutkijoille.
– Lappilaiset koulut ovat alkaneet herätä mallin olemassa oloon. Tärkeää on myös se, että oppilaiden vanhemmat saavat tiedon Ratkomosta. He voivat myös hakea ongelmatapausten käsittelyä, eivät pelkästään opettajat, Heikura toteaa.
Hepolan koulun opettajista Pirjo Lahtela ja Janne Pennanen ovat olleet mukana Ratkomossa ja todenneet sen toimineen ristiriitatilanteiden ratkaisemisessa.
