tiistai 7. helmikuuta 2012

MITEN MUKANA OLLUT OPETTAJA KOKI RATKOMON?


Opettajan kokemuksia RATKOMO:sta

Tilanne, jossa jouduin menetelmää käyttämään, koski luokkani poikien toistuvaa kiusaamiskuviota. Poikien kesken vallitsi toimintakulttuuri, jossa omaa asemaa porukassa korostettiin sillä, että aina yksi valittiin koko porukan syrjinnän kohteeksi. Uhriksi joutui useampi kaveriporukan pojista.

Koen itse, että opettajalle työtavan käyttämisessä on useita etuja, joita ei esimerkiksi pelkillä yksittäisillä vanhempien tapaamisella saavuteta.

Tärkein näistä on koko osallistuvan ryhmän sitouttaminen prosessiin. Jotta edeistystä voidaan saavuttaa, on ryhmässä vallittava asenne, että asiaan saadaan nyt ratkaisu. Ennen kokoontumisten aloittamisia oli useampi vanhemmista syyllistänyt ja arvostellut koulua asian olemattomasta hoitamisesta, näkemykseni mukaan sen vuoksi koska huolimatta puuttumisista tilanne ei ollut ratkennut. Yksittäisten oppilaiden puhuttelut ja rangaistukset eivät muttaneet koko ryhmän toimintaa ja tilanne pääsi uusiutumaan. Kun kaikki vanhemmat ja oppilaat koottiin ensimmäiseen kokoontumiseen ja yhdessä sovittiin, että asiaan sitoudutaan sen ratkeamiseen saakka, tuli vanhemmille tunne yhteisen huolen yhteisestä hoidosta. Myös aiemmin kärkkäästi syyttäneet vanhemmat toimivat nyt ryhmän yhteisellä metodilla, eivätkä syytelleet ja sooloilleet. Tämä yhteinen henki lopulta mahdollisti tilanteen selvittämisen. Myös vanhemmat, joihin yhteydenpito oli normaalisti hankalampaa ja haluttomampaa, kokivat prosessin hyvänä työtapana. Koska prosessissa ei pelkästään syytelty ja osoiteltu sormella omaa lasta, myös vanhempien halukkuus yhteistyöhön parani.

Opettajalle tämä tietenkin tarkoitti runsasta ajankäyttöä normaalin työajan ulkopuolella iltapäivisin. Aluksi se tuntui tietenkin turhauttavalta, mutta prosessin edetessä ja huomatessa vaikutukset päivittäisen työn helpottumiseen se tuntui sen arvoiselta. Saavutettu hyöty oli todellakin merkittävä ja se näkyy oppilaiden käytöksessä vielä lähes kaksi vuotta prosessin jälkeen.

Opettajan näkökulmasta tilanteesta tekee miellyttävän myös se, ettei tarvitse olla prosessin kulusta vastuussa pelkästään itse. Mukana olevat kollegat ja esimerkiksi kuraattori jakavat vastuuta prosessissa ja opettaja tuntee olonsa tuetuksi ongelman kanssa.

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

MITÄ RATKOMOSTA SAATTAA OPPIA?

Suomalainen kulttuuri etsii virheitä. Huomio pitäisikin kiinnittää onnistumisiin. Ratkomossa ei syytellä ja kaivella menneitä, vaan pyritään eteenpäin uusin välinein. Asiat eivät muutu hetkessä, mutta tunne siitä pienestä onnistumisesta kantaa eteenpäin. Virheet ja epäonnistunut toiminta antavat mahdollisuuden uuden oppimiselle ja luovuudelle. Ratkomo haastaa keskustelemaan vaikeistakin asioista. Kohtaamisissa opitaan joustavuutta, luottamusta, kunnioitusta ja toimintatapoja.

Itsensä johtaminen on kaikkein vaikeinta; pitää ottaa vastuu ajatuksista, tunteista ja teoista. Ratkomossa korostuvat yhteisöllisyys ja yhteisvastuu. Opitun käyttäytymismallin siirtäminen uusiin tilanteisiin eli siltaaminen on näkynyt jokaisessa oppilaassa, joka Ratkomon on käynyt läpi. Mitä aarteita he ovatkaan saaneet omaan elämänreppuunsa tulevaisuutta ja työelämää varten?