torstai 6. joulukuuta 2012

POHJOLAN SANOMAT UUTISOI RATKOMOSTA

Ratkomo voi selvittää ristiriidat

Jatkuviin oppilaiden välisten riitatilanteiden ratkomiseen turhautuneet kemiläisopettajat ottivat härkää sarvista ja ryhtyivät miettimään toimivaa menetelmää vanhojen keinojen rinnalle.
– Riitatilanteissa käytetyt keinot, kuten vertaissovittelu ja KiVaKoulu-ohjelma tarvitsivat mielestämme pitkäkestoisemman mallin, jossa perheet otetaan mukaan asiantuntijoiksi ja avuksi, Hepolan koulun luokanopettaja Susanna Heikura kertoo.
Heikuran ja erityisopettaja Anna-Maija Leinosen usean vuoden pohdintojen ja kokeilujen tuloksena kehittyikin Ratkomo, ratkaisukeskeiseen ajattelutapaan pohjautuva uusi malli.

Ratkomon perusperiaate on yksinkertainen. Se koostuu sovituista tapaamisista, joihin tulevat kaikki ne henkilöt, jotka liittyvät ongelmatilanteeseen eli oppilaat, heidän vanhempansa, luokanopettaja, erityisopettaja ja koulukuraattori.
Tapaamisia taas järjestetään niin monta, että ongelma ratkeaa. Ensimmäisellä kerralla osallistujille annetaan tehtävä ja mietitään, miten hankalassa tilanteessa esimerkiksi voitaisiin toimia eri tavalla tai miten pahaa oloa voi purkaa toisin.
– Erityistä mallissa on se, että Ratkomossa ei haeta syyllisiä eikä rangaista ketään keskustelutilanteessa. Sen sijaan katsotaan yhdessä tulevaisuuteen ja pohditaan, mitä juuri me voisimme tehdä, jotta tilanne muuttuu, Heikura sanoo.
– Tässä täytyy ottaa kuitenkin huomioon, etteivät kaikki ole niin yhteistyöhaluisia. Tapaamisten vaikein tehtävä onkin pitää ilmapiirin myönteisenä siten, että kukaan ei ala syytellä ketään.

Hurjinta Susanna Heikuran mielestä Ratkomossa on se, että malli todella toimii. Vaikka käsiteltäviä tapauksia on tähän mennessä ollut vain viitisen kappaletta, kaikki ovat Ratkomossa ratkenneet onnistuneesti.
Ratkomoa olisi jo ehkä tarvittu paljon enemmän, mutta mallin tunnettavuus on vielä vähäistä. Suurin vaiva mallin käyttämiseen osuu luokanopettajalle, jonka täytyy koota kaikki ongelmatilanteeseen mallin mukaan liittyvät henkilöt koolle.
Ratkomo sai keväällä Pohjoisen tehostetun ja erityisen tuen kehittämisverkostolta 3 500 euron stipendin mallin valtakunnalliseen lanseeraamiseen.
Tähän saakka tiedotustyötä on tehty blogin ja erilaisten hankkeiden kautta. Susanna Heikura on käynyt esittämässä mallia luokanopettaja Pirjo Lahtelan kanssa Norjassa saakka Kopsy-hankkeen tiimoilta pohjoismaisille professoreille ja tutkijoille.
– Lappilaiset koulut ovat alkaneet herätä mallin olemassa oloon. Tärkeää on myös se, että oppilaiden vanhemmat saavat tiedon Ratkomosta. He voivat myös hakea ongelmatapausten käsittelyä, eivät pelkästään opettajat, Heikura toteaa.
Hepolan koulun opettajista Pirjo Lahtela ja Janne Pennanen ovat olleet mukana Ratkomossa ja todenneet sen toimineen ristiriitatilanteiden ratkaisemisessa.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Hippuja ja oivalluksia

Ratkomo mukana Pohjoisen erityisen ja tehostetun tuen kehittämisverkoston julkaisussa. Kirja löytyy Kemin kirjastosta ja se on luettavissa Hepolan koulun nettisivuilta www.kemi.fi/hepo.

torstai 17. toukokuuta 2012

tiistai 7. helmikuuta 2012

MITEN MUKANA OLLUT OPETTAJA KOKI RATKOMON?


Opettajan kokemuksia RATKOMO:sta

Tilanne, jossa jouduin menetelmää käyttämään, koski luokkani poikien toistuvaa kiusaamiskuviota. Poikien kesken vallitsi toimintakulttuuri, jossa omaa asemaa porukassa korostettiin sillä, että aina yksi valittiin koko porukan syrjinnän kohteeksi. Uhriksi joutui useampi kaveriporukan pojista.

Koen itse, että opettajalle työtavan käyttämisessä on useita etuja, joita ei esimerkiksi pelkillä yksittäisillä vanhempien tapaamisella saavuteta.

Tärkein näistä on koko osallistuvan ryhmän sitouttaminen prosessiin. Jotta edeistystä voidaan saavuttaa, on ryhmässä vallittava asenne, että asiaan saadaan nyt ratkaisu. Ennen kokoontumisten aloittamisia oli useampi vanhemmista syyllistänyt ja arvostellut koulua asian olemattomasta hoitamisesta, näkemykseni mukaan sen vuoksi koska huolimatta puuttumisista tilanne ei ollut ratkennut. Yksittäisten oppilaiden puhuttelut ja rangaistukset eivät muttaneet koko ryhmän toimintaa ja tilanne pääsi uusiutumaan. Kun kaikki vanhemmat ja oppilaat koottiin ensimmäiseen kokoontumiseen ja yhdessä sovittiin, että asiaan sitoudutaan sen ratkeamiseen saakka, tuli vanhemmille tunne yhteisen huolen yhteisestä hoidosta. Myös aiemmin kärkkäästi syyttäneet vanhemmat toimivat nyt ryhmän yhteisellä metodilla, eivätkä syytelleet ja sooloilleet. Tämä yhteinen henki lopulta mahdollisti tilanteen selvittämisen. Myös vanhemmat, joihin yhteydenpito oli normaalisti hankalampaa ja haluttomampaa, kokivat prosessin hyvänä työtapana. Koska prosessissa ei pelkästään syytelty ja osoiteltu sormella omaa lasta, myös vanhempien halukkuus yhteistyöhön parani.

Opettajalle tämä tietenkin tarkoitti runsasta ajankäyttöä normaalin työajan ulkopuolella iltapäivisin. Aluksi se tuntui tietenkin turhauttavalta, mutta prosessin edetessä ja huomatessa vaikutukset päivittäisen työn helpottumiseen se tuntui sen arvoiselta. Saavutettu hyöty oli todellakin merkittävä ja se näkyy oppilaiden käytöksessä vielä lähes kaksi vuotta prosessin jälkeen.

Opettajan näkökulmasta tilanteesta tekee miellyttävän myös se, ettei tarvitse olla prosessin kulusta vastuussa pelkästään itse. Mukana olevat kollegat ja esimerkiksi kuraattori jakavat vastuuta prosessissa ja opettaja tuntee olonsa tuetuksi ongelman kanssa.

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

MITÄ RATKOMOSTA SAATTAA OPPIA?

Suomalainen kulttuuri etsii virheitä. Huomio pitäisikin kiinnittää onnistumisiin. Ratkomossa ei syytellä ja kaivella menneitä, vaan pyritään eteenpäin uusin välinein. Asiat eivät muutu hetkessä, mutta tunne siitä pienestä onnistumisesta kantaa eteenpäin. Virheet ja epäonnistunut toiminta antavat mahdollisuuden uuden oppimiselle ja luovuudelle. Ratkomo haastaa keskustelemaan vaikeistakin asioista. Kohtaamisissa opitaan joustavuutta, luottamusta, kunnioitusta ja toimintatapoja.

Itsensä johtaminen on kaikkein vaikeinta; pitää ottaa vastuu ajatuksista, tunteista ja teoista. Ratkomossa korostuvat yhteisöllisyys ja yhteisvastuu. Opitun käyttäytymismallin siirtäminen uusiin tilanteisiin eli siltaaminen on näkynyt jokaisessa oppilaassa, joka Ratkomon on käynyt läpi. Mitä aarteita he ovatkaan saaneet omaan elämänreppuunsa tulevaisuutta ja työelämää varten?